Oon tässä nyt kesästä 2013 asti elättänyt itse musiikilla ja komedialla, yleensä niitä yhdistäen. Välillä on keikkojen jälkeen saanut kuulla kommentteja tyyliin “oispa mullakin joku soitin, niin oma tekemiseni ois eri tasolla” tai “helppoahan sun on pärjätä, sulla on toi musiikki”.
Jos joku oikeasti näin ajattelee, niin “protip”: Ota soitin (tai “musiikki”) lavalle ja vedä hyvä keikka, jos se kerta on noin helppoa.
En oo laskenut monta keikkaa olen tehnyt ekasta stand up -keikastani lähtien (syksy 2011), oisko nykyään 500-600. Mut varsinki ekat kolme vuotta oon ravannu open mic- klubeja rovaniemeltä hankoon asti aivan helvetisti, tehnyt puhtaasti stand up -keikkoja, tehnyt “stand up -biisejä”, hionut biisejä, vetänyt uudestaan jne.
Monia biisejä olen usean hiomisen jälkeenkin heittänyt romukoppaan, kun niiden onnistumisprosentti ei yllä toivomalleni tasolle. Onnistumisprosentilla tarkoitan aboutirallaa sitä, että 10.stä keikasta vaikka kaksi kertaa ei yllä toivomaani reaktioihin ja osaan sanoa että nimenomaan se johtui materiaalista eikä jostain muusta.
Tiivistettynä: oon tehnyt duunia ihan v****sti että oon kasannut sen setin mitä esitän silloin kun on pakko onnistua. Sillä ei ole merkitystä että mitä työkaluja käytän, tyytyväinen yleisö ratkaisee.
Kun vedät hyvää keikkaa, sut halutaan esiintymään firman bileisiin, synttäreille, klubeille yms. mitä kautta on mahdollista rakentaa taloudellista uraa tästä hommasta.
Eli näille selittäjille vinkki: Jos oikeasti haluat kehittyä, niin älä mussuta vaan tee duunia.